Sulle, mulle, sulle, mulle

Sanottakoon että "mulle" pino on paljon pienempi kuin "sulle" pino.. Ainakin tällä kertaa ;)

Minulta minulle

Kukaan käsityöihminenhän ei osta mitään ilman tarkkaa harkintaa.. Joten tarkkaan harkitsin ja ostin täytettä kangaskaappiin lahjaksi saaduilla pennosilla (ja vähän muillakin..). Tällä kertaa ei kuitenkaan tilkkukankaita, vaan ihan vaatetuskankaita.
Koska ainokainen tätitettävä (ja myöskin ainoa joka ei vielä osaa mukista vastaan vaatteiden kanssa) ei kulje vaaleanpunaisissa prinsessahörhylöissä..

 
 
.. niin kaappiin oli ostettava vähän niitä "poikavärejäkin". Näistä toivottavasti valmistuu kesävaatteita.. tälle kesälle ;)

 

Ja kun niitä yksivärisiä ei ikinä tunnu olevan, niin nyt on :)

 

Koska nauhalaatikotkin ovat kovin prinsessasävyisiä, piti niihinkin vähän aiheeseen sopivaa täytettä tilata.

 

 

 

 

Lahjuksia

Vanhenemisessa on puolensa.. Vaikka ikäkriisi onkin nyt ;) Kovin kotiväki oli sitä mieltä että aivan turha toivoa enää yhtään palasta kangasta tai saati lankakeriä.. Niin näin sitä vaan kaappeihin sai täytettä :D

 

Vaaleanpunaisia ja vihreitä tilkkukankaita.

 

Tässä on lapsukaisen valitsema mustikkakangas ja samaa sarjaa suklaalevykin. Suklaamakuja oli kyllä useampikin, mutta niistä nyt ei kuvaa jostain syystä ole saatavilla..

Kankaat

Ajattelin että leikkaan vaan tuossa pikaisesti neliöitä lastenkankaista ja ompelen peiton. Siis aivan vaan helpon, nopean ja yksinkertaisin. Ilman sen suurempia suunnitelmia.

Olisihan se pitänyt arvata. Tässä sitä jo kolmatta päivää koitetaan kasvatella kärsivällisyyttä ja pyöritellään kankaita pöydällä. Ja suunnitelmakin on muuttunut jo moneen kertaan. Ollaan jo melko kaukana siitä helposta ja nopeasta.. Enkä ole edes päässyt vielä ompelemaan.

Niin se kaappi

Kaapin kätköistä todellakin.. sieltä sitten romahti korihylly lattialle kun kurkottelin ylähyllyltä yhtä pussukkaa ;) Nyt on kahden korin kankaat palautettu taas järjestykseen. Ja selvennykseksi, näissä koreissa on "vaan" semmoiset kankaat jotka ovat pikkupaloja. Pikkupala on suhteellinen käsite ;)

keltaisia..

vihreitä..

 

sinisiä..

 

tummia..

 

vaaleita..

 

 

punaisia..

 

 

Miksi minusta silti tuntuu, ettei niitä oikean värisiä ole ikinä tässä kaapissa? :D

 

Kaapin kätköistä

Keskeneräiset käsityöt, osa 1.

Tämä on melko uusi peiton tekele. Aloitin sen vasta viime vuonna ;) Tähän pisteeseen asti peitto eteni parin päivän ompeluilla, sitten se tyssäsi siihen. Peiton kankaat olivat valmis paketti ja vieläpä valmiiksi leikattuja suikaleita, eihän siinä sitten voi mikään mennä pieleen.

No kyllä voi. En oikeen enää edes muista mikä oli peitossani "ideana", mutta nurkkien punaiset tilkut pistävät silmään nykyisin liikaa. Purkaminenhan on myrkkyä.. Kai ajattelin että jos asettelen punaiset jokaseen nurkkaan niin eivät niin häiritse. Tässä jo hetkisen pimeässä illassa näytti siltä että eivät ne nyt sieltä niin hypikkään silmille, mutta salamavalo kuvissa sai taas ne melko räikeiksi. 

 

 

Peitossahan ei vielä ole reunuksia. Ehkä ilme muuttuu aivan täysin reunojen myötä, puhumattakaan mitä tikkaus voisi saada aikaan. Toisaalta "sitä mitä ei voi peittää, sitä kannattaa korostaa". En tiedä tuleeko peitto valmiiksi tänä vuonna, mutta nostin sen kuitenkin kaapista pois  :)

 

 

Koska kangaskaappini on taas melkoisessa epäjärjestyksessä.. Nostin sieltä ensimmäiseksi lattialle putoavat kankaat kirjahyllyyn tyrkylle. Jos vaikka innstuisin ompelemaan ;)

 



Noin niin kuin periaatteessa kaapissani on kankaat väreittäin lajiteltuna. Todellisuudessa ne ovat siellä melkoisen sekaisin. Vai miksi punaisia kankaita löytyi ainakin kolmelta eri hyllyltä..