Söpöliinit

Minulla on tapana hankkia virkkaushommat muualta --> siis äiti tekee ne.
Nyt oli (ja on edelleen) polttava tarve saada pöllöjä, joita ajattelin lapasiin koristeeksi. Mutta koska maantieteellisistä syistä johtuen pöllöjä ei lentele tänne ihan pikaisesti.. Niin oli pakko kokeilla itse. Kyllä näistä tuli söpöjä, mutta kyllä niihin menikin koko aamupäivä :D Näissä on sama kuin virkatuissa pikkuötököissäkin. Virkkaushomma ei kestä kauaa, mutta viimeistely sitäkin kauemmin.

Alhaalla näkyy myöskin tänään kokeiltu minisydän.

Pöllöjen ohje hiukan oma sovellus näistä kahdesta ohjeesta. Alkuperäinen ohje (ohjeet englanninksi) löytyy täältä  ja toinen ohje täältä.

Tämä helppoakin helpompi pikkusydän-malli löytyy täältä.

Ja jos virkkaustermit enkuksi eivät ole vielä muistissa, niin tässä ainakin yksi sanasto helpottamaan kääntöhommia.
Garnstudion sanastossa on monta kieltä mistä valita.

Sarjatyönä

Novitan lapastaulukossa pienin koko on 90cm, seuraava 110cm ja jne. Mutta jos pikku käsi on jotain tältä väliltä, niin on pakko soveltaa. Järkevä ihminen kirjoittaa tietenkin omat sovelluksensa ylös paperille ja mielellään vielä semmoiseen muotoon että kirjaimista saa selvää.. Mutta kukas sitä aina jaksaisi olla järkevä.. Kyllä ne silmukkamäärät tuli kirjattua kuitenkin ylös sitten kolmannen parin jälkeen..



Sanoinko että tykkään raitalangoista? :D Siis mitä itsensä huiputtamista, kutoa voi vaikka kuinka pitkään kun odottelee että mikä väri tulee seuraavaksi ;)

* 7-veljestä, puikot 3,5mm. 32 silmukkaa, resori 20krs, peukalokiila sivulla 10s, kämmenosa 30krs + kavennukset, peukalo 9krs *.

Nämä tyttöjenväriset lapaset ovat menossa eräälle isosiskolle. Seuraavaksi olisi sitten vuorossa kehitellä tarpeeksi passeli malli pikkuveljelle. Tuote kehittely ei sentään mene hukkaan, kun omastakin suvusta löytyy pikkuinen koekaniini vanttuiden kokeiluun. Järkevältä neulojaltahan tietenkin löytyisi jo muistiinpanot entuudestaan 6kk-1v lapasiin.. Ehkä minä vielä joskus opin :)

Lentokone

Perjantaisin pienemmällä pysseliinillä on koulussa käsitöitä. Olen innosta puhkuen odotellut jotain tuotoksia kotiin,  mutta turhaan.. Nyt kuitenkin odotus palkittiin ja kotiin saapui pitkäpistoilla tehty lentokone. Lieneekö mummun lentokone :)
Työ oli jo valmiiksi liimattu pahville, joten lankoja sieltä ei enää voinut pätkiä. Laitoin sen tämmöiseen valokuvakehykseen, jossa lasi on kauempana itse kuvasta. Tähän voisi siis periaatteessa laittaa myöskin tavaroita sisälle.
Mutta nyt siellä on se lentokone esillä :)

* Koululla opettajaa moikatessa sain penkoa tyttären laatikkoa koululla. Siellä oli aivan upea huovutettu kynäkotelo/pussukka.. Sitä on toki tehty hartaasti viime talvena, mutta että niin hieno.. En olisi uskonut. En kuitenkaan viitsinyt kaivaa kännykkää esille valokuvausta varten, mutta kai se sieltä joskus kotiin tuodaan :)

Niin se kaappi

Kaapin kätköistä todellakin.. sieltä sitten romahti korihylly lattialle kun kurkottelin ylähyllyltä yhtä pussukkaa ;) Nyt on kahden korin kankaat palautettu taas järjestykseen. Ja selvennykseksi, näissä koreissa on "vaan" semmoiset kankaat jotka ovat pikkupaloja. Pikkupala on suhteellinen käsite ;)

keltaisia..

vihreitä..

 

sinisiä..

 

tummia..

 

vaaleita..

 

 

punaisia..

 

 

Miksi minusta silti tuntuu, ettei niitä oikean värisiä ole ikinä tässä kaapissa? :D

 

Kaapin kätköistä

Keskeneräiset käsityöt, osa 1.

Tämä on melko uusi peiton tekele. Aloitin sen vasta viime vuonna ;) Tähän pisteeseen asti peitto eteni parin päivän ompeluilla, sitten se tyssäsi siihen. Peiton kankaat olivat valmis paketti ja vieläpä valmiiksi leikattuja suikaleita, eihän siinä sitten voi mikään mennä pieleen.

No kyllä voi. En oikeen enää edes muista mikä oli peitossani "ideana", mutta nurkkien punaiset tilkut pistävät silmään nykyisin liikaa. Purkaminenhan on myrkkyä.. Kai ajattelin että jos asettelen punaiset jokaseen nurkkaan niin eivät niin häiritse. Tässä jo hetkisen pimeässä illassa näytti siltä että eivät ne nyt sieltä niin hypikkään silmille, mutta salamavalo kuvissa sai taas ne melko räikeiksi. 

 

 

Peitossahan ei vielä ole reunuksia. Ehkä ilme muuttuu aivan täysin reunojen myötä, puhumattakaan mitä tikkaus voisi saada aikaan. Toisaalta "sitä mitä ei voi peittää, sitä kannattaa korostaa". En tiedä tuleeko peitto valmiiksi tänä vuonna, mutta nostin sen kuitenkin kaapista pois  :)

 

 

Koska kangaskaappini on taas melkoisessa epäjärjestyksessä.. Nostin sieltä ensimmäiseksi lattialle putoavat kankaat kirjahyllyyn tyrkylle. Jos vaikka innstuisin ompelemaan ;)

 



Noin niin kuin periaatteessa kaapissani on kankaat väreittäin lajiteltuna. Todellisuudessa ne ovat siellä melkoisen sekaisin. Vai miksi punaisia kankaita löytyi ainakin kolmelta eri hyllyltä..

Muuttuva muistitaulu

Tänään ajattelin siivota keittiönkaappeja. Meidän kaappien ongelma on, että ne ovat niin "syviä". Sinne mahtuu tavaroita moneen riviin ja helposti kasaan tavaroita päällekkäin tai pukkaan vaan kaapinperälle.. Kaaos on valmis :)  Kun Googlettelin toisten keittiönkaapeista kuvia inspiraatiota etsien, satuin erääseen askartelublogiin. Siellä oli todella kiva idea valokuvakehykseen tehdystä muistitaulusta jota voi muutella taustapaperin avulla tilanteeseen sopivaksi.

Tästä linkistä pääsee alkuperäiseen blogiin.

Tarvitseeko minun sanoa että keittiönkaapit on edelleen järjestelemättä, mutta meillä on muistitaulun ensimmäinen versio valmiina :D  Seuraavaksi ostoslistalle valkoiset kehykset ja musta tussi.

Kaulaliina tekeillä

Ennen kuin mummu lähti kotiin, oli ohjelmassa vielä kutomisen opettelua. Joululahjaksi tuli nimittäin uudet puikot ja lanka kaulahuiviin. Toki tässä vuosien varrella on puikkoja kokeiltu käteen kerran jos toisenkin, mutta hermoja opetteluun ei ole vielä ollut. Mutta nyt, nyt se naksahti kohdilleen ja pienempi pysseliini osaa kutoa. Olen haljeta ylpeydestä.. :)

 

Tämä kuva on ensimmäiseltä päivältä ja tämän jälkeen kaulahuiviin on tullut kierros jos toinenkin. Ylpeänä taitoa on esitelty jokaiselle kyläilijällekkin :)